Pienryhmiä on yhdistyksessämme tällä hetkellä 5. Treenipäivät ovat yhdellä ryhmällä keskiviikko, kolmella ryhmällä perjantai ja yhdellä ryhmällä sunnuntai. Treenaajien ja koirien määrä vaihtelee ryhmittäin 6-10 henkilön ja 7-13 koiran välillä. Uusia tulokkaita on otettu tutustumaan toimintaan tämän vuoden puolella ja pyrimme ottamaan uusia harrastajia mukaan tasaisesti läpi vuoden, meillä ei siis ole käytössä erikseen alkeiskurssia tai pääsykoetapahtumia.
Viikkotreenit koostuvat yhdestä isommasta etsintäharjoituksesta ja muista pienemmistä harjoituksista. Treenien järjestysvuoro vaihtuu joka kerta niin, että jokainen ryhmän jäsen suunnittelee treenit ja miettii treenipaikan omalla vuorollaan. Yhdelle koirakolle treenien järjestäjä suunnittelee isomman harjoituksen, joka mietitään koirakon tason mukaan. Isompia etsintäharjoituksia pääsee siis suorittamaan jo koulutuksen alkuvaiheessakin olevat koirakot, harjoitus vaan suunnitellaan ko. koirakon tasolle sopivaksi.
Itse toimin keskiviikkoryhmässä ja minulle ja koiralleni Pipille järjestettiin viime treeneissä isompi etsintäharjoitus. Treenit olivat Kirskaanniemessä Lempäälässä.
Valmistauduin harjoitukseen jo kotona ottamalla tarvittavat namit ja varusteet mukaan, kuten joka kerta. Koiran lenkitin ennen treeneihin lähtöä sekä ennen harjoituksen alkua. Näin talvella lämmittelyn merkitys on suuri, kun on pakkasta ja kylmää viimaa. Koiraa on hyvä lenkittää hetken aikaa ennen kuin päästää sitä etsintään, jossa saattaa olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita heti alkumetreiltä lähtien.
Koirani on saksanpaimenkoira-collie-sekoitus ja ikää on jo 10 vuotta. Hälytysryhmässä ollaan oltu mukana jo vuosia ja kokemusta on karttunut useista etsinnöistä ja treenien osaltakin yhdeksän vuoden ajan.
Tällä kertaa ohjeistuksemme harjoitukseen oli seuraavanlainen: n.30v nainen on kadonnut, yllä tummat vaatteet ja vihreä laukku. Ohjeistuksessa oli koordinaattipisteet, jossa nainen oli nähty viimeisimmän kerran. Naisella oli mukanaan myös koira, joten erityistä tarkkaavaisuutta piti pitää oman koiran hallinnassa.
Saimme suunnistaja-Sannan kanssa näppäiltyä koordinaatit GPS-paikantimeen ja lähdimme polkua pitkin kohti määränpäätä. Koira eteni polulla innokkaasti, polkua oli kuljettu ko. päivänäkin jo monta kertaa jäljistä päätellen. Muutamia koukkauksia koira teki polulta pois tarkastaen hajuja, ensin puolessa välissä matkaa polun oikealle puolelle selvästi hajua hakien ja hieman sen jälkeen polulta vasemmalle puolelle n.10 metriä. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään ja jatkoimme matkaa. Hieman ennen kuin meidän piti poiketa polulta pois kohti määrättyä pistettä, lähti polulta toinen, vähemmän tallattu polku kohti sitä meidän pistettä. Koira valitsi omatoimisesti tämän pienemmän polun ja kun sitä etenimme, huomasin, että siinä on selvät jalanjäljet mutta menosuuntaamme vastaan. En kuitenkaan halunnut muuttaa suunnitelmaa tms., sillä etenimme aivan oikeaa suuntaa kohti koordinaattipistettä. Hetken päästä koira pysähtyikin ja alkoi tarkentamaan ja löysi polun vieressä olevasta puusta lippalakin roikkumasta. Palkkasin koiran tästä reaktiosta ja tarkistimme, että olimme juuri oikeassa kohdassa koordinaattipisteen suhteen. Mitään muuta lähellä ei näkynyt ja halusin jatkaa hieman eteenpäin polkua, vaikka jalanjäljet tulivatkin meitä vastakkaiseen suuntaan. Koira eteni halukkaasti n.20m, jonka jälkeen teki äkkikäännöksen ja juoksi tulosuuntaamme ja poikkesi siitä metsään. Eteni metsässä hieman selvästi hajua tarkentaen, mutta sitten pysähtyi, hajua ei enää löytynyt. Kiipesimme umpihangessa hieman rinnettä ylös, jos koira saisi hajua paremmin, mutta siellä ei koiran mielestä ollut mitään. Palasimme polulle ja minä halusin, että käymme vielä kuitenkin tarkastamassa polkua eteenpäin, vaikka koira olikin sieltä äkisti pois tullut. Kun pääsimme suurinpiirtein samaan kohtaan, josta koira päätti palata takaisin, huomasin, että jäljet päättyivät. Suunnistajan kanssa sitten totesimme, että isommalta polulta on ensin kävelty tähän asti tätä pienempää polkua ja käännytty sitten takaisin. Ilmankos koira ei niin tarkasti erottanut omia havaintojani takajäljestä, koska alla meni täsmälleen saman ikäinen oikeansuuntainenkin jälki.
Palasimme takaisin isommalle polulle ja päätin, että jatkamme polkua eteenpäin, sillä tullessamme ei ollut mitään jälkiä missään, joten kadonnut ei voisi olla takanamme. Jonkin verran polkua käveltyämme näin polun oikealla puolella kiiluvat silmät ja toivoin, että siellä on kadonneen koira eikä esim. susi... Tuuli kävi kuitenkin meistä katsoen epäedullisesti ja koira sai hajun kadonneesta vasta kun etenimme hieman eteenpäin. Koirani oli kytkettynä ja jäljesti polulta erkaantuneita jälkiä kohti kadonnutta kunnes piilosta alkoi kuulua murinaa. Tällöin oma koirani pysähtyi ja jäi selkeästi miettimään yllättynyttä ääntä. Tässä vaiheessa menimme koiran kanssa yhdessä lähemmäs piiloa ja palkkasin koiran menemättä kovin lähelle kadonnutta, jolla oli onneksi koira kytkettynä.
Kadonneen treenikaverin kanssa juteltuamme selvisi, että piilosta ei ollut pitkä matka linnuntietä siihen kohtaan, jossa koirani oli tehnyt poikkeaman pikkupolulta metsään heti sen äkkikäännöksensä jälkeen. Hentoinen tuuli kävi ajoittain piilosta sinnepäin, ja todennäköisesti heikko ilmavirta valui sinne notkoon, mutta haju oli niin heikko, ettei sitä saanut tarkennettua.
Takaisin autoille kävellessämme tarkensimme vielä reaktioita kadonneen laukun etsimistä varten. Kovasti ei laukusta hajua lähtenyt, ja kadonnut oli heittänyt sen polulta metsään ilman, että oli itse tehnyt jälkiä lumeen. Tuuli kävi myös polulta poispäin kohti laukkua ja laukku oli suurinpiirtein niillä kohdin, missä koira oli tehnyt pienen piston polulta vastakkaiselle puolelle. En tiedä sitten, oliko laukun haju jostain syystä valunut polun toiselle puolelle vai oliko siellä sattumalta joku toinen haju. Laukusta itsestään ei kovasti hajua tullut ja koiran täytyi ajautua todella lähelle sitä saadakseen hajun ja löytääkseen laukun.
Tämä harjoitus päättyi siis onnellisesti ja olin tyytyväinen koirani toimintaan, kuten myös omaan toimintaani. En muuttanut suunnitelmaa vaikka takajälki hieman aivotyötä aiheuttikin, koiran eteneminen oli kuitenkin niin vahvaa ja pikkupolulla oli toisetkin jäljet takajälkien lisäksi (kadonnut oli siis käynyt viemässä lippalakin ja kävellyt hieman matkaa eteenpäin kunnes oli palannut samaa polkua takaisin isommalle polulle). Koira myös työskenteli lähellä itseäni koko ajan, vaikka pidinkin sitä vapaana jonkin verran. Aina pyytäessäni sitä odottamaan, se pysähtyi ja jäi odottamaan ja jatkoi eteenpäin kun sai luvan.
Tämän harjoituksen jälkeen treenasimme muut koirat, tällä kertaa mukaan ei ollut peruuntumisten takia päässyt poikkeuksellisesti kuin kaksi koiraa omani lisäksi. Niille olimme tehneet jäljet metsään ennen isoa harjoitusta ja molempien jälkienajot sekä kaikki jäljelle olleet esineet löytyivät hienosti. Kiitos kovasti treeneistä Henna ja Sanna!
terveisin Eeva (kuvat eri tilanteesta mutta oikeasta koirasta: Mikko Kaataja)
-
Aktiivisen ja vapaaehtoisvoimin toimivan 20 koirakon hälytysryhmä on
valmiina etsintöihin ympäri vuorokauden. Näin sitoutunutta porukkaa on
ilo tukea. TSE:n toiminta on yhteiskunnallisesti merkittävää ja
hyödyttää hyvin laajasti eri-ikäisiä ihmisiä. Hyvä työ -lahjoitus
myönnetäänkin kohteelle, joka sopii myös pankkimme arvomaailmaan:
ihmisläheisyyteen, vastuullisuuteen ja yhdessä menestymiseen, perustelee
valintaa Tampereen Seudun Osuuspankin toimitusjohtaja Mikko Rosenlund.
