Toukokuun hälytreenit kultakaivoksella

Toukokuun hälytreenit olivat Ylöjärvellä Haverin kultakaivoksella. Tämä oli yhteisharjoitus muiden Vapepan toimijoiden kanssa. Meiltä oli mukana ilmeisen hyvä edustus, tarkkoja lukuja en tiedä, mutta kymmenisen ihmistä ja koiriakin useita. Ylöjärven Uutisissa oli juttu tapahtuneesta, juttu alla, toivottavasti saatte jotenkin zoomattua ja luettua:

terveisin Eeva

Jäljen alkeita

Yksi yhdistyksen jälkikonkareista, Mari, sekä allekirjoittanut luotsasivat "jäljen alkeiskurssia" toukokuun sunnuntait. Kokoonnuimme neljä kertaa eri paikkoihin ja jäljenajoa pääsivät aloittamaan neljä eri taustan omaavaa koirakkoa, joilla jälkitreenaaminen on ollut vähäistä tai kokonaan aloittamatta. Toivottavasti tällaisen pienen alkuboostin jälkeen innostuitte jäljestämisestä ja jatkatte hyvin alkanutta uraa!

Tässä muutamia kuvia näistä koirakoista, kuvien laatu ei tosin ole kummoinen kun kameran takana piti keskittyä muuhunkin kuin vain kuvaamiseen...

Tiida harjoituksen jälkeen "pää yhtenä jalkana" :)

Tuija liinan päässä ja Aksulla nenä tiukasti maassa

Pasi ja Peera jälkiharjoituksen alussa

Pikku-Sisu vauhdissa, Mari jarruttelee liinan päässä :)

Pipin mielestä voitais mennä vähän nopeampaakin, allekirjoittanut roikkuu narussa

Mukana menossa oli vielä pienenpieni rottweilerpentu Olga, joka ei päässyt mukaan sillä kerralla kun kamera oli mukana.

Kiitos kaikille ja antoisaa jälkikesää!

terveisin Eeva

(Kuvat: Eeva Kaataja, viimeinen kuva Sanna Kolehmainen)

Ensimmäinen koeponnistus 2012

Eilen illalla monta yhdistyksen jäsentä kokoontui Ylöjärvelle Perkonmäen maastoihin koejärjestelyihin. Yhdistyksen tämän vuoden ensimmäinen koetapahtuma piti sisällään 3 peruspimeäkoesuoritusta sekä 5 loppupimeäkoesuoritusta. Kokeeseen tuli myös yksi yhdistyksen ulkopuolinen kokelas Länsi-Uudenmaan Pelastuskoirista Kirkkonummelta.

Kokeita suoritettiin kahdella eri alueella samanaikaisesti, koska pimeäaika on tällä hetkellä niin lyhyt. Tarpeeksi pimeää tuli n.klo 22.45, jolloin koesuoritukset aloitettiin. Koealueilta saavuttiin takaisin parkkipaikalle n.klo 02.30. Aamunkajo alkaa sarastaa jo puoli neljän maissa, joten tunti olisi ollut vielä tehokasta työaikaa :). Mutta kyllä tuo neljä tuntiakin tuntui jo ihan mukavasti jaloissa, varsinkin kun alueet oli tallattu ja merkattu etukäteen, joten siitäkin kertyi työsarkaa ja askeleita käveltäväksi.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna oli Pelastuskoiraliitolla testaajakurssin lähijakso, mikä tarkoittaa sitä, että koeauskultointeja suoritetaan ainakin tänä vuonna. Yhdistyksemme jäsenistä 3 osallistui testaajakurssille, heistä 1 keskittyy jälkitestaukseen ja 2 sekä haku- että jälkitestaukseen. Tämän vuoden kokeissa on testaajia siis kaksinkappalein: sekä auskultoiva uusi testaaja, että valvova, "virallinen" testaaja. Itse sain kunnian olla valvovana testaajana viime yön kokeissa ja oli kyllä todella hienoa. Auskultoiva testaaja oli nyt jo niin pätevä ja asialleen omistautunut, että itse sai heilutella käsiä ja keskittyä vain kokelaiden suorituksia seuraamaan. Toki kokeen jälkeen yhdessä pohdittiin arviointeja ja muita kokeeseen liittyviä suorituksia. En pistäisi yhtään pahaksi, vaikka jatkossa kokeessa toimisi aina kaksi testaajaa, se ei tosin taida olla mahdollista, koska testaajien määrä ei ole kovin suuri kokeiden määrään nähden. Mutta se ajatustenvaihto ja tapahtumien pohdinta jonkun toisen samassa roolissa olevan kanssa on todella antoisaa.

Testaajana toimiminen on muutenkin mielestäni todella mielekästä, siinä näkee todella hyvin kokelaiden tasoa ja oppii itsekin valtavasti. Toisaalta ei tarvitse jännittää koetta samalla tavalla kuin oman koiran kanssa kokeeseen osallistuessaan, toisaalta taas jännityksen hetkiä kyllä kokeen aikana kokee myös testaaja. Kokeessa saa varastettua myös itselleen hippusen kokelaan ilosta ja onnesta kun suoritus menee nappiin ja sitten taas voi antaa kannustusta ja lohdutusta, jos kaikki ei menekään ihan niin kuin Strömsössä...

Koetilanteissa kiteytyykin todella hyvin tämän harrastuksen, elämäntavan ja kutsumuksen ydin. Kuinka paljon työtä koiran kouluttamisen eteen on tehty ja kun se sitten tuottaa tulosta, ei kyyneliltä voi välttyä. Porukalla puhalletaan yhteen hiileen, toinen toistamme tukien, ilot ja surut jakaen!

Lisätietoja yhdistyksemme tämän vuoden kokeista löytyy nettisivuiltamme ja koesäännöt taasen löytyvät Suomen Pelastuskoiraliiton nettisivuilta.

terveisin Eeva

PS. Onkohan kommentointi jotenkin rikki, kun kukaan ei jätä kommentteja? Tilastoista kuitenkin näen, että kyllä täällä joku on käynyt. Sitä en sitten tiedä, että jaksaako kukaan lukea tekstejä loppuun saakka... :). Rohkeasti vain kommentoimaan jos teksti herättää edes yhden ajatuksen!

TSEn jälkikauden avaus 1.5.

Vappupäivänä innokkaimmat jäljestelijät suuntasivat Tottijärvelle jälkikauden avaukseen. Ensin tehtiin kokeneemmille koirille pidemmät jäljet vanhenemaan ja sen jälkeen nuoremmille alokkaille tuoreita ja lyhyitä jälkiä. Varsin mainioiksi osoittautuivatkin uudemmat tulokkaat jäljestämisessä. Alla kuvissa hommia hoitaa kelpiepoika Sisu ja viimeisessä kuvassa vilahtaa porokoiraneiti Tiida. Sisulla ei taida ikää olla vielä neljääkään kuukautta, Tiida taasen juhlii ekoja synttäreitään toukokuussa.

Pentusten jälkeen ajettiin vanhempien konkareiden jäljet. Kokemukset olivat kannustavia, jäljet nousivat hyvin ja jäljet ajettiin hienosti loppuun saakka. Tottijärven seudulla lukuisat (vai pitäisikö sanoa miljoonat) valkohäntäpeurat aiheuttavat hieman jännitystä riistaviettisten koirien kanssa, mutta tästäkin häiriöstä selvittiin. Ainakin allekirjoittanut sai taas uutta intoa harjoitteluun kun koira näytti ohjaajalleen, että turha häntä on ainakaan aliarvioida taitojen suhteen. Paljas maa metsässä näytti ja tuntui oikein mukavalta muutaman kuukauden lumijakson jälkeen. Kaikille kovasti jäljestysintoa kesäkaudelle!

terveisin Eeva