Linnan juhlat pelastuskoiratyyliin

Varsinais-Suomen Pelastuskoirat Ry (VSPK) järjesti Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistysten jäsenille itsenäisyyspäivää edeltävänä yönä rakennusetsintäharjoituksen entisessä Turun keskusvankilassa eli
Kakolassa. Harjoitus alkoi keskiviikkona 5.12. klo 20:00 ja harjoitus päättyy seuraavana aamuna klo 6. Harjoitukseen ilmoittautui yhteensä 118 koirallista ja 9 koiratonta osallistujaa.

TSE Ry:stä tapahtumaan osallistuivat kolme henkilöä koirineen.

Riitta Pauhu-Pohjalainen TSE, osallistuja:
VSPK:n järjestämä Itsenäisyyspäivän vastaanotto on itselleni yksi vuoden kohokohdista. "Linnan juhlat" olivat kaikin puolin antoisat ja järjestelyt toimivat hyvin. Osallistujat oli jaettu valmiiksi ryhmiin, jotka treenasivat neljällä eri alueella. Koirat odottivat vuoroaan selleissä. Tara koirani lepäsi tassut taivasta kohden ja jostakin sellista kuului koiramaista "kalteritangoa". Yhteistapahtuma on mukava tapa tutustua muihin pelastuskoiraharrastajiin ja tavata vanhoja tuttuja.
Rakennusetsintää tulee itse harjoiteltua vähän, koska hälytyksemme ovat  pääsääntöisesti maastossa ja taajamissa.  Kakola antoi upeat puitteet sekä itselle että koiralle ihmetellä hajujen liikkumista sisätiloissa. Treeniryhmältä tulee neuvoja ja kokemustenvaihtoa.
Pelastuskoiraporukassa saa "vertaistukea", koska esim. työpaikan kahvipöydässä ei välttämättä ymmärretä, mitä ihmeen hihkumista siinä on, kun samoilee koiransa kanssa piilosilla läpi yön vanhassa vankilassa. Pelastuskoiraohjaajan silmin selliosastoltakin etsitään helposti se hankalin pieni kaappi piiloksi:). Väsy ei yönaikana yllättänyt, oli niin mielenkiintoista.

Kuvassa Riemu koira on löytänyt Pauhu-Pohjalaisen (kuva Salla Valpola)

Linkki: http://www.pelastuskoiraliitto.fi/home/ajankohtaista/yoetoenyoekakolassa5-6122012

Puolen vuoden hiljaiselo...

...blogissa ei tarkoita hiljaiseloa treeni- ja etsintärintamalla. Paljon on tapahtunut toukokuun jälkeen. Kokeita on suoritettu, normaaleja viikko- ja hälytystreenejä on pidetty ja etsinnöissäkin olemme olleet. Eilen jätettiin koirat kotiin lepäämään ja yhdistyksen väki suuntasi pikkujouluihin Ylöjärvelle. Kovasti kiitoksia pikkujoulutoimikunnalle onnistuneista järjestelyistä!

Ensi vuoteen yhdistys suuntaa uusin kujein ja suunnitelmin. Paljon on pohjalla perustreeniä ja sen päälle sitten lisähöysteitä. Neljästä treeniryhmästä siirrytään jälleen viiteen ja kokeita järjestetään varmaan entiseen malliin.

Yritetään päivitellä tätäkin blogia hieman aktiivisemmin. Tosin jos täällä on hiljaista, niin se tarkoittaa luultavasti vain sitä, että muualla on niin kiireistä, ettei ehdi koneen ääreen istua. Pääinformaatiokanava on kuitenkin kotisivumme ja yhdistyksen jäsenille oma sähköpostipalsta.

Hyvää joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille jäsenillemme, yhteistyökumppaneille ja muille tuttaville!

terveisin Eeva

Toukokuun hälytreenit kultakaivoksella

Toukokuun hälytreenit olivat Ylöjärvellä Haverin kultakaivoksella. Tämä oli yhteisharjoitus muiden Vapepan toimijoiden kanssa. Meiltä oli mukana ilmeisen hyvä edustus, tarkkoja lukuja en tiedä, mutta kymmenisen ihmistä ja koiriakin useita. Ylöjärven Uutisissa oli juttu tapahtuneesta, juttu alla, toivottavasti saatte jotenkin zoomattua ja luettua:

terveisin Eeva

Jäljen alkeita

Yksi yhdistyksen jälkikonkareista, Mari, sekä allekirjoittanut luotsasivat "jäljen alkeiskurssia" toukokuun sunnuntait. Kokoonnuimme neljä kertaa eri paikkoihin ja jäljenajoa pääsivät aloittamaan neljä eri taustan omaavaa koirakkoa, joilla jälkitreenaaminen on ollut vähäistä tai kokonaan aloittamatta. Toivottavasti tällaisen pienen alkuboostin jälkeen innostuitte jäljestämisestä ja jatkatte hyvin alkanutta uraa!

Tässä muutamia kuvia näistä koirakoista, kuvien laatu ei tosin ole kummoinen kun kameran takana piti keskittyä muuhunkin kuin vain kuvaamiseen...

Tiida harjoituksen jälkeen "pää yhtenä jalkana" :)

Tuija liinan päässä ja Aksulla nenä tiukasti maassa

Pasi ja Peera jälkiharjoituksen alussa

Pikku-Sisu vauhdissa, Mari jarruttelee liinan päässä :)

Pipin mielestä voitais mennä vähän nopeampaakin, allekirjoittanut roikkuu narussa

Mukana menossa oli vielä pienenpieni rottweilerpentu Olga, joka ei päässyt mukaan sillä kerralla kun kamera oli mukana.

Kiitos kaikille ja antoisaa jälkikesää!

terveisin Eeva

(Kuvat: Eeva Kaataja, viimeinen kuva Sanna Kolehmainen)

Ensimmäinen koeponnistus 2012

Eilen illalla monta yhdistyksen jäsentä kokoontui Ylöjärvelle Perkonmäen maastoihin koejärjestelyihin. Yhdistyksen tämän vuoden ensimmäinen koetapahtuma piti sisällään 3 peruspimeäkoesuoritusta sekä 5 loppupimeäkoesuoritusta. Kokeeseen tuli myös yksi yhdistyksen ulkopuolinen kokelas Länsi-Uudenmaan Pelastuskoirista Kirkkonummelta.

Kokeita suoritettiin kahdella eri alueella samanaikaisesti, koska pimeäaika on tällä hetkellä niin lyhyt. Tarpeeksi pimeää tuli n.klo 22.45, jolloin koesuoritukset aloitettiin. Koealueilta saavuttiin takaisin parkkipaikalle n.klo 02.30. Aamunkajo alkaa sarastaa jo puoli neljän maissa, joten tunti olisi ollut vielä tehokasta työaikaa :). Mutta kyllä tuo neljä tuntiakin tuntui jo ihan mukavasti jaloissa, varsinkin kun alueet oli tallattu ja merkattu etukäteen, joten siitäkin kertyi työsarkaa ja askeleita käveltäväksi.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna oli Pelastuskoiraliitolla testaajakurssin lähijakso, mikä tarkoittaa sitä, että koeauskultointeja suoritetaan ainakin tänä vuonna. Yhdistyksemme jäsenistä 3 osallistui testaajakurssille, heistä 1 keskittyy jälkitestaukseen ja 2 sekä haku- että jälkitestaukseen. Tämän vuoden kokeissa on testaajia siis kaksinkappalein: sekä auskultoiva uusi testaaja, että valvova, "virallinen" testaaja. Itse sain kunnian olla valvovana testaajana viime yön kokeissa ja oli kyllä todella hienoa. Auskultoiva testaaja oli nyt jo niin pätevä ja asialleen omistautunut, että itse sai heilutella käsiä ja keskittyä vain kokelaiden suorituksia seuraamaan. Toki kokeen jälkeen yhdessä pohdittiin arviointeja ja muita kokeeseen liittyviä suorituksia. En pistäisi yhtään pahaksi, vaikka jatkossa kokeessa toimisi aina kaksi testaajaa, se ei tosin taida olla mahdollista, koska testaajien määrä ei ole kovin suuri kokeiden määrään nähden. Mutta se ajatustenvaihto ja tapahtumien pohdinta jonkun toisen samassa roolissa olevan kanssa on todella antoisaa.

Testaajana toimiminen on muutenkin mielestäni todella mielekästä, siinä näkee todella hyvin kokelaiden tasoa ja oppii itsekin valtavasti. Toisaalta ei tarvitse jännittää koetta samalla tavalla kuin oman koiran kanssa kokeeseen osallistuessaan, toisaalta taas jännityksen hetkiä kyllä kokeen aikana kokee myös testaaja. Kokeessa saa varastettua myös itselleen hippusen kokelaan ilosta ja onnesta kun suoritus menee nappiin ja sitten taas voi antaa kannustusta ja lohdutusta, jos kaikki ei menekään ihan niin kuin Strömsössä...

Koetilanteissa kiteytyykin todella hyvin tämän harrastuksen, elämäntavan ja kutsumuksen ydin. Kuinka paljon työtä koiran kouluttamisen eteen on tehty ja kun se sitten tuottaa tulosta, ei kyyneliltä voi välttyä. Porukalla puhalletaan yhteen hiileen, toinen toistamme tukien, ilot ja surut jakaen!

Lisätietoja yhdistyksemme tämän vuoden kokeista löytyy nettisivuiltamme ja koesäännöt taasen löytyvät Suomen Pelastuskoiraliiton nettisivuilta.

terveisin Eeva

PS. Onkohan kommentointi jotenkin rikki, kun kukaan ei jätä kommentteja? Tilastoista kuitenkin näen, että kyllä täällä joku on käynyt. Sitä en sitten tiedä, että jaksaako kukaan lukea tekstejä loppuun saakka... :). Rohkeasti vain kommentoimaan jos teksti herättää edes yhden ajatuksen!

TSEn jälkikauden avaus 1.5.

Vappupäivänä innokkaimmat jäljestelijät suuntasivat Tottijärvelle jälkikauden avaukseen. Ensin tehtiin kokeneemmille koirille pidemmät jäljet vanhenemaan ja sen jälkeen nuoremmille alokkaille tuoreita ja lyhyitä jälkiä. Varsin mainioiksi osoittautuivatkin uudemmat tulokkaat jäljestämisessä. Alla kuvissa hommia hoitaa kelpiepoika Sisu ja viimeisessä kuvassa vilahtaa porokoiraneiti Tiida. Sisulla ei taida ikää olla vielä neljääkään kuukautta, Tiida taasen juhlii ekoja synttäreitään toukokuussa.

Pentusten jälkeen ajettiin vanhempien konkareiden jäljet. Kokemukset olivat kannustavia, jäljet nousivat hyvin ja jäljet ajettiin hienosti loppuun saakka. Tottijärven seudulla lukuisat (vai pitäisikö sanoa miljoonat) valkohäntäpeurat aiheuttavat hieman jännitystä riistaviettisten koirien kanssa, mutta tästäkin häiriöstä selvittiin. Ainakin allekirjoittanut sai taas uutta intoa harjoitteluun kun koira näytti ohjaajalleen, että turha häntä on ainakaan aliarvioida taitojen suhteen. Paljas maa metsässä näytti ja tuntui oikein mukavalta muutaman kuukauden lumijakson jälkeen. Kaikille kovasti jäljestysintoa kesäkaudelle!

terveisin Eeva

Huhtikuun hälytreenit

Huhtikuun hälytreenit järjestettiin TSE:n normaalina hälytreenipäivänä eli kuukauden 25.päivänä. Tällä kertaa pääsimme harjoittelemaan Ylöjärvelle, Puolustusvoimain teknilliselle tutkimuslaitokselle. Yhteensä yhdistyksen hälytysryhmäläisiä oli paikan päälle kokoontunut 26 henkilöä.

Harjoitukseen osallistuneille annettiin lähtötiedoiksi se, että alueella oli tapahtunut räjähdys ja ihmisiä oli kateissa. Tietoa räjähdysaineesta oli saatavilla, jotta mahdolliset ensiaputoimenpiteet tukisivat juuri tämän aineen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyä.

 Tolppiin oli kiinnitetty tarkempaa tietoa räjähdysaineesta, sen vaaroista sekä haittojen ehkäisykeinoista.

Ryhmänjohtaja jakoi koirakot alueille, yhteensä hälytyskelpoisia koirakkoja oli tässä harjoituksessa mukana 8. Alueet saatuaan koirakot siirtyivät välittömästi omille alueilleen etsintätyöhön.

Ryhmänjohtajana toiminut Sanna jakoi alueet koirakoille.

Koirat toimivat moitteetta ja kaikki kadonneet löydettiin nopeasti. Ensiaputoimenpiteinä oli mm. räjähdyksen aiheuttamaa shokkitilan hoitoa ja anafylaktisen shokin hoitoa.

Lopuksi kokoonnuttiin vielä harjoituksen purkuun. Purkutilaisuudessa käytiin läpi koirakoiden tehtävät ja niistä suoriutumiset. Jokainen sai kertoa kokemuksiaan ja huomioitaan.

 Harjoitukseen osallistuneet purkupalaverissa.

Mahdollisia tulevaisuuden pelastuskoiria?!? Harjoituksen päätyttyä pentuset kävi haistelemassa hälytreenien tuulia.

Kiitos järjestäjille taas erilaisesta kokemuksesta!

terveisin Eeva

Tunnistusjälki, hajuerotteluluento: osa 3

Perjantaina 13. päivä huhtikuuta yhdistyksemme väki päätti välttää onnettomuudet etsintäharjoituksissa ja keskittyi kuuntelemaan Koirakoulu Vision kouluttajaa Sari Paavilaista. Sari tuli meille luennoimaan erityisesti hajuerottelusta, mutta myös tunnistusjäljestä. Aiemmin olimme kuulleet Ilkka Hormilalta kaksi luentoa sekä nähneet käytännön harjoituksia yhdistyksen koirien suorittamina. Oli erityisen mielenkiintoista kuulla myös Sarin ajatuksia, kokemuksia ja neuvoja kyseisistä asioista. Yhdistyksen jäsenet saivatkin hyvin huolellista opastusta miten aloittaa hajuerottelun harjoittaminen sekä miten edetään siitä kohti tarkempaa ja taitavampaa jäljestämistä. Kolme tuntia hurahti vauhdilla ja kuuntelijat ja luennoitsija saivat paljon hyvää keskustelua aikaan.

Tämä hajuerottelu ja asfalttijälki vaikuttavat mielenkiintoisilta myös siksi, että vaikkei niitä lähtisi totisesti ja määrätietoisesti harjoittelemaan, saa niistä hyötyä myös perus maastolajiharjoitteluun. Uskon ainakin siihen, että koiran on helpompi "kiinnittyä" jäljenhajuun metsäjäljellä kun sillä on harjoiteltu hajuerottelua ja asfalttijälkeä. Lisäksi kaikenlainen koiran kanssa harrastaminen on aina hyväksi ja asfalttijälkeähän voi harjoitella myös talviaikaan auratuilla parkkipaikoilla ja vaikka järven jäällä. Luultavasti moni koira innostuu vaihtelusta normaali rutiinien sijaan. "Riko rutiinit", näin meille luennoilla mainittiin ja sopii motto myös tähän kohtaan :).

Hajuerottelu tarkoittaa siis sitä, että koira osaa erotella monen eri ihmisen hajut toisistaan. "Purkkiradalla" on eri ihmisten hajunäytteitä täysin samanlaisissa purkeissa. Koiralle annetaan lähtöhaju ja koiran tulee ilmaista ohjaajalle oikea haju purkkirivistä. Hajuerottelu aloitetaan niinkin yksinkertaisesta tehtävästä kuin että koira nuuhkuttaa lasipurkin sisältöä. Siitä edetään askel askeleelta kohti lukemattomien hajujen erottelua. 

Luultavasti ihan kaikki koirat tekevät hajuerottelua ihan luonnostaankin kun ne tunnistavat perheenjäsenensä muiden ihmisten joukosta esim. kotiympyröissä.

Itse ainakin yllätyin taas koiran hyvästä nenästä ja hajumuistista kun lähdin oman koirani kanssa läheiselle parkkipaikalle kokeilemaan asfalttijälkeä. Treeniystäväni odotti parkkipaikan reunalla. Saavuin koirani kanssa kävellen kohti parkkipaikkaa, mutta ennen kuin edes näin parkkipaikkaa, alkoi koira jo heiluttaa vimmatusti häntäänsä ja kertoi olemuksellaan, että nyt on joku erityisen hyvä haju nenässä. Kukas muu siellä mutkan takana meitä odottikaan kuin hyvä ystävä!

Sari kertoi kokemuksiaan myös omien koiriensa jäljestysharjoituksista. Uskomattomalta kuulostaa, kun Sari kertoi koiransa jäljestäneen jäljentekijää myös sen jälkeen, kun jäljentekijä oli noussut jäljen päästä autoon ja ajanut pois. Koira oli kuulemma jäljestänyt myös tämän automatkan! Mihin kaikkeen koirista onkaan tässä hajujen maailmassa, siitä emme varmaan koskaan pääse täysin perille!

terveisin Eeva

Maaliskuun hälytreenit

Maaliskuun hälytreeninä oli perinteinen taajamaetsintäharjoitus maaliskuun viimeisenä torstaina. Paikka vaihtelee Etelä-Pirkanmaan kunnista Akaa (Toijala, Viiala), Valkeakoski ja Urjala-akselilla. Tällä kertaa vuorossa oli Toijala. Harjoituksen järjestää Vapepan Etelä-Pirkanmaan paikallistoimikunta.

Etsittävänä oli muistisairas vanhahko mieshenkilö, joka oli lähtenyt kotoaan polkupyörällä tarkoituksenaan mennä liikuntakeskuksen jumppaan. Jumpan jälkeen miehen oli pitänyt mennä ystävänsä luo ja sieltä kotiin. Sovittuna aikana mies ei ollut tullut kotiin ja hetken päästä vaimo oli tehnyt katoamisilmoituksen.

Meidän yhdistyksestä paikalla oli 4 koirakkoa (hälytyskelpoinen koira sekä ohjaaja), 1 suunnistaja ja 1 ryhmänjohtaja. Ryhmänjohtajana toimi Helena, jolla oli johdettavanaan myös toiselta tamperelaiselta pelastuskoirayhdistykseltä, Pirkanmaan Pelastuskoirilta, yksi koirakko. Helena jakoi koirakoille alueet Toijalan keskustan alueelta ja sinne me lähdimme tarkastamaan alueita. Paikalla oli muistaakseni yhteensä 47 vapepalaista, joten keskisuuri harjoitus oli kyseessä.

Allekirjoittaneella oli oma koira mukana, ja saimme alueeksi erään pienehkön peltoaukean. Peltoalueen sisällä oli leikkipuisto ja alue oli maastoltaan aika avoin, hieman jotain pusikkoa siellä täällä. Koiralle alue ei ollut kovinkaan haastava, mutta hajuja oli jonkin verran, sillä alueella oli myös kävelyteitä. Hieman alueen ulkopuolelta löytyi kadonneen pipo (näimme, että viereisellä alueella ollut jalkapartio löysi sen) ja leikkipuistossa oli harjoitukseen kuulumattomina isä ja tytär. Kerran koira sai kunnolla jotain hajua ja lähti kiitämään kohti alueen reunalla ollutta isohkoa rakennusta. Siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja hetken päästä sinne ilmestyikin jalkapartio, jonka aluetta ko. rakennus oli, joten jätimme heille tämän rakennuksen pihapiirin tarkastamisen. Alueen keskivaiheilla oli suuri ja n.1m syvä lätäkkö, joka aiheutti meille päänvaivaa, kun näytti siltä, että lätäkköön olisi johtanut jalanjäljet. Emme kuitenkaan lähteneet uimaan ja kun koira ei näyttänyt mitään reagointia lätäkköä kohti, niin jätimme uintitreenit tältä kerralta väliin :). Alueen tarkastettuamme lähdimme takaisin johtopaikalle ja siellä tulikin tieto, että kadonnut oli löytynyt.

Harjoituksen päätteeksi oli mukava jutustella ja kahvitella vielä tuttujen kanssa ja syödä järjestäjien tarjoamaa voileipää. Tällaiset harjoitukset ovat paristakin syystä kivoja. Ensinnäkin alueet ovat outoja, ja toisekseen harjoituksessa on toden tuntua, sillä suurta osaa harjoitukseen osallistujista näkee vain etsinnöissä. Lisäksi kadonnut on aina ollut jokin vieras ihminen.

Kiitos järjestäjille!

Kuvassa x-rotuinen narttu Pippi, joka etsi tekstissä mainitulla peltoalueella. Kuva on kuitenkin talvisesta harjoituksesta Valkeakoskelta. Kuvassa näkyy hyvin käyttämiämme varusteita: koiralla etsintäliivit, joissa heijastimet ja tunnistusmerkkeinä ETSINTÄKOIRA-teksti sekä Vapepa-merkki (jää kuvassa juuri käden alle) sekä etenkin taajamassa tärkeä liina. Ohjaajalla tulee olla hyvä valaisin ja riittävästi akkuja, kompassi (ainakin partion suunnistajalla) ja tunnistusliivi/-takki. Meidän vaatteissa on yhdistyksemme logo, nimikyltti sekä Vapepa-merkki, lisäksi selässä on teksti ETSINTÄKOIRAT tai PELASTUSKOIRAT. Kuva: Merja Elijoki.

terveisin Eeva

Jatkoluento ja käytännön harjoituksia tunnistusjäljestä, osa 2

Tunnistusjäljestyksestä luennon pitänyt Ilkka Hormila tuli eilen pitämään jatko-osan yhdistyksemme väelle. Ensin katselimme tunnin verran videoita erilaisista tunnistusjälkiharjoituksista. Tämän jälkeen siirryimme Tampereen Urheilu- ja Messukeskuksen laajoille parkkipaikoille harjoittelemaan käytännössä tunnistusjäljen aloittamista. Käytännön harjoituksiin osallistui kuusi koirakkoa, joista neljällä oli vähintään yksi koe-osuus suoritettuna Pelastuskoiraliiton jälkikokeista. Kaikki koirat suoriutuivat hienosti uusista tehtävistään, niin kokeneet kuin kokemattomammatkin.

Taas tuli illan aikana paljon uutta tietoa. Reilun kolmen tunnin jälkeen alkoi pää olla niin täynnä uutta ja ihmeellistä, että siinä riittää sulateltavaa ja harjoiteltavaa pidemmäksikin ajaksi.

Sain videokuvattua kaikkien koirien ensimmäisen harjoituksen, ja lisään ne sitten mahdollisesti tänne, kunhan saan purettua videot koneelle. Tässä kuitenkin maistiaisia valokuvien muodossa:

Marin tyylinäyte jäljen tekemisestä. Jälki siis tehdään kävelemällä suora pätkä (n.50m) asfaltilla, ja suihkutetaan suihkepullosta pistemäisiä hajupisteitä jäljentekijän hajustamalla vedellä. Alkuun ja loppuun suihkutetaan suuremmat läikät ja laitetaan mahdollisesti esine läikän päälle.

 Viivi on hienosti aloittanut jäljestyksen...

 ...ja lopettaa sen ilmaisemalla jäljen päässä olevan esineen.

 

Pilkku jäljen aloituskohdassa

 

Manu valmistautumassa jäljelle

Pujo on suorittanut tehtävänsä ja saa palkan jäljen päässä olevan esineen päällä

Elmo etenee jäljellä

Sipe odottamassa vuoroaan

(Kaikki kuvat: Eeva Kaataja)

Harjoitteluintoa kaikille toivottaen, Eeva

Perjantain luentona tunnistusjälki ja ominaishaju, osa 1

Eilen kävi Poliisikoirakoulun kouluttaja Ilkka Hormila luennoimassa jäsenillemme hajuerottelusta, tunnistusjäljestämisestä ja ihmisen ominaishajusta yleensä. Luennolle osallistui noin puolet jäsenistämme ja henkilökohtaisesti pidin luennosta kovasti. Luennolla käytiin läpi teoriaa ihmisen hajun "tippumisesta" ja leviämisestä sekä koiran nenän käytöstä. Hormila kertoi, miten he Poliisikoirakoululla treenaavat ja näytti paljon videoita tunnistusjäljestämisen aloittamisesta.

Vaikka me yhdistyksessämme koulutammekin pääasiassa koiria etsimään yleisesti ihmisen hajua, ei tällainen hajuerottelu ja tunnistusjäljestyksen opetteleminen liene haitaksi koiran kouluttamisessa. Joissakin etsinnöissä voimme saada käyttöömme etsittävän hajulähteitä, esim. pipoa tai tumppua. Useimmiten kuitenkaan meillä ei niitä ole. Ja koska etsinnät ajoittuvat usein ilta- ja yöaikaan, voimme hyvillä mielin tuoda metsästä pois jokaisen siellä piileskelijän :).

Ja koska tunnistusjälki ja harjuerottelun kouluttaminen ovat pitkän harjoittelun tulos, ei meillä ihan vielä tänä vuonna ole käytössä tällaisia koiria, vaikka kovasti harjoittelun heti aloittaisimmekin.

Tunnistusjäljestyksen pitäisi oikeasti varmaan olla tunnistusetsintä, sillä yhtä lailla koira voi hakutyöskentelemällä hakea tiettyä hajua, kuten myös tunnistusjäljen alussa, kun koira etsii ilmavainulla jäljen aloituspistettä. Muistelen kun muutama vuosi sitten kokeneen hälykoiran, rottweiler Idan, ohjaaja Katja alkoi harjoitella Idalla tunnistushajua hakutreenin yhteydessä.

Taidolla koulutettu pelastuskoira etsiikin sekä ilmavainulla että jäljestämällä. Tätä myös Hormila painotti luennon lopussa. Miksi koiran pitäisi jäljestää pitkä, kiemurainen jälki, jos ilmavainulla tulee tuoreempi haju kadonneesta kesken jäljen? Tällöin koira voi kesken työtehtävän vaihtaa jäljestämisestä hakutyöskentelyyn ja kadonnut löytyy nopeammin.

Luento antoi paljon ajattelemisen aihetta ja oli myös ainakin allekirjoittaneelle motivaation tuoja. Jonkin verran tuli myös sellaisia asioita, joita olen muualtakin kuullut, ja jotka ovat jo harjoittelussa käytössä.

Aika näyttää, tuleeko yhdistykselle myös oma tunnistushajunharjoitteluryhmä! :)

terveisin Eeva

Espanjanvesikoira Elmo on paikantanut hajulähteen kaatuneeseen roskikseen. Kuvaaja Eeva Kaataja.

Tammikuun hälytreenit

Yhdistyksen hälytreenit ovat pääsääntöisesti jokaisen kuukauden 25.päivä. Poikkeuksia kuitenkin on, esimerkiksi toiminta-alueellamme olevat yhteisharjoitukset. Hälytreenien järjestelyvastuu on vuorotellen jokaisella treeniryhmällä. Hälytreeneihin ovat oikeutettuja osallistumaan kaikki yhdistyksen jäsenet, koirista etuoikeus on hälytysryhmään kuuluvilla koirilla. Hälytreeneissä harjoittelemme tosietsinnän kaltaisia tilanteita.

Tammikuussa hälytreenit pidettiin Lempäälässä. Aiheena oli maastoetsintä ja ensiaputehtävät. Tässä harjoituksen taustaa: 

"Tammikuussa olleiden myrskyjen tuhoja oli lähtenyt tarkastelemaan eräs maanomistaja ystävänsä kanssa. Iltapäivällä maanomistaja oli saanut soitettua hätäkeskukseen ja ehtinyt kertoa lyhytsanaisesti jostakin vertavuotavasta, kunnes yhteys oli katkennut. Hätäkeskus oli paikantanut puhelimen sijaintia ja poliisi oli tehnyt pienimuotoisen lähietsinnän. Alue oli kuitenkin laaja, joten myös koirajoukot hälytettiin paikalle. Kateissa oli myös maanomistajan sisar, joka oli lähtenyt etsimään veljeään. Sisar oli kuitenkin ollut paikalla kun poliisit tekivät lähietsintää."

Koirakoita oli mukana harjoituksessa 6 ja suunnistajia 3. Ryhmänjohtajina toimi kaksi henkilöä. Maalihenkilöinä oli yhteensä 6 henkilöä, etsinnän johtotehtävissä yksi henkilö sekä yksi häiriöhenkilö koiran kanssa.

Ensimmäiset maalihenkilöt löydettiin n.5 minuutin kuluttua koirakon lähtemisestä. He olivat kaksi ulkopuolista henkilöä, jotka olivat menneet nuotiolle retkelle. Heillä molemmilla oli pienimuotoisia palovammoja. Vähän ajan kuluttua löydettiin maanomistajan sisar, joka oli hieman kylmettynyt ja loukannut jalkaansa.

Etsinnän aikana tuli nuotiolla olleilta henkilöiltä tietoa, että maanomistajalla oli uutta maata aluetta halkovan tien toisella puolella, eli eri suunnassa kuin mihin puhelinpaikannus oli tehty. Tänne lähetettiin koirapartio. Koira löysikin erään mökin katolta shokissa olleen naisen, joka oli lähtenyt jostain syystä katolle ja polttanut käsiään tulikuumaan hormiin. Nainen ei uskaltanut tulla katolta alas. Uusien maiden luota löytyi lopulta myös maanomistaja ystävänsä kanssa. Maanomistajalla oli lentänyt puunsäikeitä silmään moottorisahalla puita katkoessaan. Samalla moottorisaha oli viiltänyt maanomistajan ystävän jalkaan ison vertavuotavan haavan.

Ryhmänjohtajat toimivat hyvin ja tehokkaasti, kuten myös etsijät. Harjoitus alkoi puoli seitsemän (perinteinen TSE-treenien aloitusajankohta) ja muistaakseni yhdeksään mennessä oli kaikki henkilöt löydetty. Ensiaputehtävinä oli siis lieviä palovammoja, kylmettyminen, jalkavamma, shokki ja verenvuotoja. Näistä tehtävistä osallistujat selviytyivät pääsääntöisesti hyvin.

Nämä harjoituksemme ovat täysin fiktiivisiä. Usein ne ovat myös hieman epätodellisia, sillä harvoin tosietsinnöissä etsimme useampaa kuin yhtä ihmistä. Mutta jotta harjoitus olisi mielekäs monelle osallistujalle ja koiralle, käytämme usein myös montaa maalihenkilöä. Etsintäkoiralle täydellisin palkka onkin kadonnen henkilön löytäminen!

Kiitos kaikille mukana olleille!

 

Kuvassa snautseri Venla etsintäharjoituksessa. Kuvaaja Eeva Kaataja.

terveisin Eeva

Blogi perustettu

Hei!

Luet Tampereen Seudun Etsintäkoirat TSE ry:n blogia. Blogi on perustettu kertomaan havainnollisemmin toiminnastamme. Tavoitteena on kertoa tässä blogissa yhdistyksen tapahtumista sanoin ja kuvin, eri henkilöiden toimesta. Kommentointi sallittua ja toivottavaa! Parannusehdotuksia ja blogikirjoitustoiveita otetaan vastaan joko kommenttilaatikossa tai blogin sähköpostiin tseblogi@gmail.com