Tunnistusjälki, hajuerotteluluento: osa 3

Perjantaina 13. päivä huhtikuuta yhdistyksemme väki päätti välttää onnettomuudet etsintäharjoituksissa ja keskittyi kuuntelemaan Koirakoulu Vision kouluttajaa Sari Paavilaista. Sari tuli meille luennoimaan erityisesti hajuerottelusta, mutta myös tunnistusjäljestä. Aiemmin olimme kuulleet Ilkka Hormilalta kaksi luentoa sekä nähneet käytännön harjoituksia yhdistyksen koirien suorittamina. Oli erityisen mielenkiintoista kuulla myös Sarin ajatuksia, kokemuksia ja neuvoja kyseisistä asioista. Yhdistyksen jäsenet saivatkin hyvin huolellista opastusta miten aloittaa hajuerottelun harjoittaminen sekä miten edetään siitä kohti tarkempaa ja taitavampaa jäljestämistä. Kolme tuntia hurahti vauhdilla ja kuuntelijat ja luennoitsija saivat paljon hyvää keskustelua aikaan.

Tämä hajuerottelu ja asfalttijälki vaikuttavat mielenkiintoisilta myös siksi, että vaikkei niitä lähtisi totisesti ja määrätietoisesti harjoittelemaan, saa niistä hyötyä myös perus maastolajiharjoitteluun. Uskon ainakin siihen, että koiran on helpompi "kiinnittyä" jäljenhajuun metsäjäljellä kun sillä on harjoiteltu hajuerottelua ja asfalttijälkeä. Lisäksi kaikenlainen koiran kanssa harrastaminen on aina hyväksi ja asfalttijälkeähän voi harjoitella myös talviaikaan auratuilla parkkipaikoilla ja vaikka järven jäällä. Luultavasti moni koira innostuu vaihtelusta normaali rutiinien sijaan. "Riko rutiinit", näin meille luennoilla mainittiin ja sopii motto myös tähän kohtaan :).

Hajuerottelu tarkoittaa siis sitä, että koira osaa erotella monen eri ihmisen hajut toisistaan. "Purkkiradalla" on eri ihmisten hajunäytteitä täysin samanlaisissa purkeissa. Koiralle annetaan lähtöhaju ja koiran tulee ilmaista ohjaajalle oikea haju purkkirivistä. Hajuerottelu aloitetaan niinkin yksinkertaisesta tehtävästä kuin että koira nuuhkuttaa lasipurkin sisältöä. Siitä edetään askel askeleelta kohti lukemattomien hajujen erottelua. 

Luultavasti ihan kaikki koirat tekevät hajuerottelua ihan luonnostaankin kun ne tunnistavat perheenjäsenensä muiden ihmisten joukosta esim. kotiympyröissä.

Itse ainakin yllätyin taas koiran hyvästä nenästä ja hajumuistista kun lähdin oman koirani kanssa läheiselle parkkipaikalle kokeilemaan asfalttijälkeä. Treeniystäväni odotti parkkipaikan reunalla. Saavuin koirani kanssa kävellen kohti parkkipaikkaa, mutta ennen kuin edes näin parkkipaikkaa, alkoi koira jo heiluttaa vimmatusti häntäänsä ja kertoi olemuksellaan, että nyt on joku erityisen hyvä haju nenässä. Kukas muu siellä mutkan takana meitä odottikaan kuin hyvä ystävä!

Sari kertoi kokemuksiaan myös omien koiriensa jäljestysharjoituksista. Uskomattomalta kuulostaa, kun Sari kertoi koiransa jäljestäneen jäljentekijää myös sen jälkeen, kun jäljentekijä oli noussut jäljen päästä autoon ja ajanut pois. Koira oli kuulemma jäljestänyt myös tämän automatkan! Mihin kaikkeen koirista onkaan tässä hajujen maailmassa, siitä emme varmaan koskaan pääse täysin perille!

terveisin Eeva