Huhtikuun hälytreenit

Huhtikuun hälytreenit järjestettiin TSE:n normaalina hälytreenipäivänä eli kuukauden 25.päivänä. Tällä kertaa pääsimme harjoittelemaan Ylöjärvelle, Puolustusvoimain teknilliselle tutkimuslaitokselle. Yhteensä yhdistyksen hälytysryhmäläisiä oli paikan päälle kokoontunut 26 henkilöä.

Harjoitukseen osallistuneille annettiin lähtötiedoiksi se, että alueella oli tapahtunut räjähdys ja ihmisiä oli kateissa. Tietoa räjähdysaineesta oli saatavilla, jotta mahdolliset ensiaputoimenpiteet tukisivat juuri tämän aineen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyä.

 Tolppiin oli kiinnitetty tarkempaa tietoa räjähdysaineesta, sen vaaroista sekä haittojen ehkäisykeinoista.

Ryhmänjohtaja jakoi koirakot alueille, yhteensä hälytyskelpoisia koirakkoja oli tässä harjoituksessa mukana 8. Alueet saatuaan koirakot siirtyivät välittömästi omille alueilleen etsintätyöhön.

Ryhmänjohtajana toiminut Sanna jakoi alueet koirakoille.

Koirat toimivat moitteetta ja kaikki kadonneet löydettiin nopeasti. Ensiaputoimenpiteinä oli mm. räjähdyksen aiheuttamaa shokkitilan hoitoa ja anafylaktisen shokin hoitoa.

Lopuksi kokoonnuttiin vielä harjoituksen purkuun. Purkutilaisuudessa käytiin läpi koirakoiden tehtävät ja niistä suoriutumiset. Jokainen sai kertoa kokemuksiaan ja huomioitaan.

 Harjoitukseen osallistuneet purkupalaverissa.

Mahdollisia tulevaisuuden pelastuskoiria?!? Harjoituksen päätyttyä pentuset kävi haistelemassa hälytreenien tuulia.

Kiitos järjestäjille taas erilaisesta kokemuksesta!

terveisin Eeva

Tunnistusjälki, hajuerotteluluento: osa 3

Perjantaina 13. päivä huhtikuuta yhdistyksemme väki päätti välttää onnettomuudet etsintäharjoituksissa ja keskittyi kuuntelemaan Koirakoulu Vision kouluttajaa Sari Paavilaista. Sari tuli meille luennoimaan erityisesti hajuerottelusta, mutta myös tunnistusjäljestä. Aiemmin olimme kuulleet Ilkka Hormilalta kaksi luentoa sekä nähneet käytännön harjoituksia yhdistyksen koirien suorittamina. Oli erityisen mielenkiintoista kuulla myös Sarin ajatuksia, kokemuksia ja neuvoja kyseisistä asioista. Yhdistyksen jäsenet saivatkin hyvin huolellista opastusta miten aloittaa hajuerottelun harjoittaminen sekä miten edetään siitä kohti tarkempaa ja taitavampaa jäljestämistä. Kolme tuntia hurahti vauhdilla ja kuuntelijat ja luennoitsija saivat paljon hyvää keskustelua aikaan.

Tämä hajuerottelu ja asfalttijälki vaikuttavat mielenkiintoisilta myös siksi, että vaikkei niitä lähtisi totisesti ja määrätietoisesti harjoittelemaan, saa niistä hyötyä myös perus maastolajiharjoitteluun. Uskon ainakin siihen, että koiran on helpompi "kiinnittyä" jäljenhajuun metsäjäljellä kun sillä on harjoiteltu hajuerottelua ja asfalttijälkeä. Lisäksi kaikenlainen koiran kanssa harrastaminen on aina hyväksi ja asfalttijälkeähän voi harjoitella myös talviaikaan auratuilla parkkipaikoilla ja vaikka järven jäällä. Luultavasti moni koira innostuu vaihtelusta normaali rutiinien sijaan. "Riko rutiinit", näin meille luennoilla mainittiin ja sopii motto myös tähän kohtaan :).

Hajuerottelu tarkoittaa siis sitä, että koira osaa erotella monen eri ihmisen hajut toisistaan. "Purkkiradalla" on eri ihmisten hajunäytteitä täysin samanlaisissa purkeissa. Koiralle annetaan lähtöhaju ja koiran tulee ilmaista ohjaajalle oikea haju purkkirivistä. Hajuerottelu aloitetaan niinkin yksinkertaisesta tehtävästä kuin että koira nuuhkuttaa lasipurkin sisältöä. Siitä edetään askel askeleelta kohti lukemattomien hajujen erottelua. 

Luultavasti ihan kaikki koirat tekevät hajuerottelua ihan luonnostaankin kun ne tunnistavat perheenjäsenensä muiden ihmisten joukosta esim. kotiympyröissä.

Itse ainakin yllätyin taas koiran hyvästä nenästä ja hajumuistista kun lähdin oman koirani kanssa läheiselle parkkipaikalle kokeilemaan asfalttijälkeä. Treeniystäväni odotti parkkipaikan reunalla. Saavuin koirani kanssa kävellen kohti parkkipaikkaa, mutta ennen kuin edes näin parkkipaikkaa, alkoi koira jo heiluttaa vimmatusti häntäänsä ja kertoi olemuksellaan, että nyt on joku erityisen hyvä haju nenässä. Kukas muu siellä mutkan takana meitä odottikaan kuin hyvä ystävä!

Sari kertoi kokemuksiaan myös omien koiriensa jäljestysharjoituksista. Uskomattomalta kuulostaa, kun Sari kertoi koiransa jäljestäneen jäljentekijää myös sen jälkeen, kun jäljentekijä oli noussut jäljen päästä autoon ja ajanut pois. Koira oli kuulemma jäljestänyt myös tämän automatkan! Mihin kaikkeen koirista onkaan tässä hajujen maailmassa, siitä emme varmaan koskaan pääse täysin perille!

terveisin Eeva

Maaliskuun hälytreenit

Maaliskuun hälytreeninä oli perinteinen taajamaetsintäharjoitus maaliskuun viimeisenä torstaina. Paikka vaihtelee Etelä-Pirkanmaan kunnista Akaa (Toijala, Viiala), Valkeakoski ja Urjala-akselilla. Tällä kertaa vuorossa oli Toijala. Harjoituksen järjestää Vapepan Etelä-Pirkanmaan paikallistoimikunta.

Etsittävänä oli muistisairas vanhahko mieshenkilö, joka oli lähtenyt kotoaan polkupyörällä tarkoituksenaan mennä liikuntakeskuksen jumppaan. Jumpan jälkeen miehen oli pitänyt mennä ystävänsä luo ja sieltä kotiin. Sovittuna aikana mies ei ollut tullut kotiin ja hetken päästä vaimo oli tehnyt katoamisilmoituksen.

Meidän yhdistyksestä paikalla oli 4 koirakkoa (hälytyskelpoinen koira sekä ohjaaja), 1 suunnistaja ja 1 ryhmänjohtaja. Ryhmänjohtajana toimi Helena, jolla oli johdettavanaan myös toiselta tamperelaiselta pelastuskoirayhdistykseltä, Pirkanmaan Pelastuskoirilta, yksi koirakko. Helena jakoi koirakoille alueet Toijalan keskustan alueelta ja sinne me lähdimme tarkastamaan alueita. Paikalla oli muistaakseni yhteensä 47 vapepalaista, joten keskisuuri harjoitus oli kyseessä.

Allekirjoittaneella oli oma koira mukana, ja saimme alueeksi erään pienehkön peltoaukean. Peltoalueen sisällä oli leikkipuisto ja alue oli maastoltaan aika avoin, hieman jotain pusikkoa siellä täällä. Koiralle alue ei ollut kovinkaan haastava, mutta hajuja oli jonkin verran, sillä alueella oli myös kävelyteitä. Hieman alueen ulkopuolelta löytyi kadonneen pipo (näimme, että viereisellä alueella ollut jalkapartio löysi sen) ja leikkipuistossa oli harjoitukseen kuulumattomina isä ja tytär. Kerran koira sai kunnolla jotain hajua ja lähti kiitämään kohti alueen reunalla ollutta isohkoa rakennusta. Siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja hetken päästä sinne ilmestyikin jalkapartio, jonka aluetta ko. rakennus oli, joten jätimme heille tämän rakennuksen pihapiirin tarkastamisen. Alueen keskivaiheilla oli suuri ja n.1m syvä lätäkkö, joka aiheutti meille päänvaivaa, kun näytti siltä, että lätäkköön olisi johtanut jalanjäljet. Emme kuitenkaan lähteneet uimaan ja kun koira ei näyttänyt mitään reagointia lätäkköä kohti, niin jätimme uintitreenit tältä kerralta väliin :). Alueen tarkastettuamme lähdimme takaisin johtopaikalle ja siellä tulikin tieto, että kadonnut oli löytynyt.

Harjoituksen päätteeksi oli mukava jutustella ja kahvitella vielä tuttujen kanssa ja syödä järjestäjien tarjoamaa voileipää. Tällaiset harjoitukset ovat paristakin syystä kivoja. Ensinnäkin alueet ovat outoja, ja toisekseen harjoituksessa on toden tuntua, sillä suurta osaa harjoitukseen osallistujista näkee vain etsinnöissä. Lisäksi kadonnut on aina ollut jokin vieras ihminen.

Kiitos järjestäjille!

Kuvassa x-rotuinen narttu Pippi, joka etsi tekstissä mainitulla peltoalueella. Kuva on kuitenkin talvisesta harjoituksesta Valkeakoskelta. Kuvassa näkyy hyvin käyttämiämme varusteita: koiralla etsintäliivit, joissa heijastimet ja tunnistusmerkkeinä ETSINTÄKOIRA-teksti sekä Vapepa-merkki (jää kuvassa juuri käden alle) sekä etenkin taajamassa tärkeä liina. Ohjaajalla tulee olla hyvä valaisin ja riittävästi akkuja, kompassi (ainakin partion suunnistajalla) ja tunnistusliivi/-takki. Meidän vaatteissa on yhdistyksemme logo, nimikyltti sekä Vapepa-merkki, lisäksi selässä on teksti ETSINTÄKOIRAT tai PELASTUSKOIRAT. Kuva: Merja Elijoki.

terveisin Eeva